Lajit:
Vesijumppa:
Vesijumppa on vaihtelevaa ja monipuolista liikuntaa kehon kaikille lihaksille. Veden vastakkaisten ominaisuuksien vuoksi altaassa liikkuminen voi tuntua kevyeltä, mutta todella tehokkaalta. Vesijumppa liikkeet ja liikesarjat ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita. Jumppa sopii kaiken ikäisille ja kokoisille sekä naisille että miehille. Vesijumppa tunnin kesto on yleensä 30 minuuttia.
HydroBic:
Hydrobic on tehokasta, koulutetun ohjaajan vetämää aerobicia vedessä kaiken ikäisille, kokoisille ja kuntoisille. Hydrobic tunneilla jumpataan reippaan musiikin tahdissa ja viihdytään mukavassa porukassa. Hyväkuntoiselle vesi on uusi, haastava ja mielenkiintoinen elementti täynnä uusia mahdollisuuksia. Aloittelijalle laji taas on turvallinen tapa aloittaa harjoittelu ja kuntoilu. Hydrobic tunti kestää 45 60 minuuttia ja on tempoltaan nopeampaa kuin vesijumppa.
Vesijuoksu:
Vesijuoksu tekee tuloaan kuntoilumuotona. Kuntoutuksessa on vesijuoksua käytetty jo vuosia ja sen vaikutukset on hyviksi havaittu. Apuvälineenä käytetään juoksuliiviä/kelluntavyötä. Vesijuoksun harjoittelu kannattaa aloittaa matalassa vedessä. Vyö puetaan päälle kuivalla maalla ja veteen siirrytään portaita pitkin. Oikean juoksutekniikan harjoittelu aloitetaan matalalta ja sen löytämiseen ja vartalon hallintaan kannattaa käyttää paljon aikaa. Vesijuoksussa voidaan käyttää kahta eri tekniikkaa, perusjuoksua ja "kuopaisu" tyyli. Oikeassa juoksutekniikassa on tärkeää pitää vartalo lähes pystyssä, lantio korkealla ja ylävartalo ryhdikkäänä.
Juoksuvyö on riittävän kannatteleva kun vedenpinta on olkapäiden tasolla.
Yleisohjeita:
Älä harjoittele sairaana. Kuumeisena ei kannata harrastaa minkäänlaista liikuntaa. Kuumeettomassa nuhassa voi harrastaa kevyttä liikuntaa: kävellä tai uida hissukseen (I-teholla), mutta pulssia ei ole syytä kohottaa sen enempää.
Uintimatkoja voi vaihdella. Jos aiot uida kilometrin verran, voit aivan yhtä pilkkoa sen kymmeneen sadan metrin osaan tai viiteen kahden sadan metrin osaan, ja levätä hetkisen välillä.
On aiheellista vaihdella uintimatkoja, uinnin intensiteettiä ja lepotaukojen pituutta. Vaihtelulla vältät psyykkisen tylsistymisen ja vaikuttaa se positiivisesti kunnon kehitykseenkin. Kunto-ominaisuudet kehittyvät reaktioina ärsykkeisiin, siis harjoitusrasitukseen. Elimistö pyrkii sopeutumaan harjoituksen aiheuttamaan rasitukseen. Jos harjoitus pysyy aina samanlaisena elimistö sopeutuu siihen niin hienosti, ettei kehitystä enää tapahdu.
Uinnissakin huonot varusteet voivat pilata liikunnan ilon. Kunnon uimapuku tai -housut tarvitaan ehdottomasti. Uimahousujen materiaalin on parastas olla nylonia tai lycraa, tai muuta ohutta ainetta, joka ei ime suuria määriä vettä ja kuivuu kohtuullisen nopeasti. Uimapuvun on hyvä olla kokouimapuku, koska ne yleensä pysyvät napakammin päällä. Triathlonistien käyttämät bikinimallitkin pysyvät ilmeisen hyvin päällä rivakassakin uinnissa. Liian isoa uima-asua ei kannata hankkia, se vain roikkuu uidessa perässä nuotan lailla hidastaen vauhtia.
Uimalakki helpottaa tukan hoitoa. Sen on oltava sileä, elastisesta aineesta valmistettu. Turhat ulkonevat koristeet vain lisäävät veden vastusta.
Korvatulppia ei kannata käyttää ellei niitä tarvitse toistuvien korvatulehdusten takia.
Allastossut suojaavat hyvinkin siivottujen uimahallien kosteilla lattioilla vaanivalta jalkasienltä.
Eri kuntoilulajit eivät ole toisiaan poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä. Lisää vaihtelua ja monipuolisuutta saa uimalla eri uintilajeja ja harrastamalla muutakin liikuntaa kuin uintia. Muiden lajien harrastajat voivat täydentää harjoitteluaan uimalla, eikä mikään estä uimaria harrastamasta muita lajeja.
Mikäli et harrasta uintia kilpailumielessä, ei ole mitään syytä uida useammin kuin kolmesti viikossa eikä sisällyttää uintia yli puoleen liikuntakerroista.
Mikäli uit kilpailumielessä, kannattaä sisällyttää harjoitteluohjelmaan myös esim. kuntosaliharjoittelua ja lenkkeilyä tai suunnistusta, hiihtoa tai pyöräilyä.
Harvasta kuntoilumuodosta on haittaa uimareille. Ainoat tuntemani haittavaikutukset ovat joihinkin lajeihin liittyvä loukkaantumisriski ja/tai liikkuvuuden eli notkeuden väheneminen. Runsas luistelu jäykistää nilkkoja, mikä heikentää potkun tehoa kroolissa, selkä- ja perhosuinnissa. Voimaharjoittelu, varsinkin liian vähäisen venyttelyn kanssa, saattaa jäykistää hartianseutua, mikä on haitallista kaikissa uintilajeissa.
Venyttelyllä voidaan torjua nivelten jäykistymistä.
*Tekstit lainattu Suomen uimaliiton sivulta*
